Tänään kävin isännän tädin kanssa kampaajalla. Kyllä hänestä tuli nätti, hiukset ihan kiiltävän harmaat ja vähän luonnon taipuisuutta. Ei uskois hänen olevan reilut 90 v.
Samalla reissulla kävimme kaupassa ja sitten suuntasimme hänen uudelle asunnolleen viemään kauppatavarat jääkaappiin.
P:joen Vanhustenkoriyhdistyksellä oli avoimet ovet päivä.
Saimme ihailla juuri valmistettua ja remontoitua uutta vanhusten asumistaloa.
Kyllä on ihana kun vanhukset otetaan näin huomioon. Oli erilaisia/kokoisia huoneita.
Yhteistä tilaa, päivätoimintaa ja oli myös kuten tädillä ihan oma rauha; elikkä mahtava asunto, jossa hänellä on hyvät tilat.
Hän on niin pirteä, että tekee ruuan itse, huolehtii pyykistä. Myöskin siivous onnistuu häneltä.
Tosin olemme ajatelleet hänelle kerran kuussa siivoojaa, joka tekisi perusteellisemman siivouksen.
Olen onnellinen kun hän saa vielä nauttia noin kauniista kodista ja virikkeellisestä toiminnasta.
Joskus kun minusta tulee niin vanha että tarvitsen tuollaisia palveluja, toivoisin että olisi hoitajat ja asunnot saatavilla.
No mitä sitä vielä ajattelee, kun ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Näin kun itse vanhenee ja sairaudet mukanaan, murehtii jo liiankin aikaisin näitä juttuja.
Meillä on taas kylmä, ei voi sanoa: huh hellettä !!!!!
Aamulla ja melkein koko päivän mittari on näyttänyt 11 ast. ja vinkka tuuli.
Iltapäivällä kun aurinko paistoi pilven raosta, niin lämpötila nouris 21 ast. Mutta ei se niin häävi lämmintä ollut.
Mutta en niin rakastanut niitä helteitäkään. Onko tämä nyt sitten: Kohden ei koskaan :) :) !!??
Niin, koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Isäni sairastui hyvin nuorena vakavasti ja on laitoshoidossa. Lapseni samoin. Minä olen sairas, mutta vielä kotona... Elämä... Se on iloa ja se on surua. Mutta kun tai jos se aika tulee, että itsekin laitokseen menemme, toivoisi tosiaan hyvää palvelua.
VastaaPoista