VETTÄ ON TULLUT , MUTTA SIIVOTTOVA ON !

Vettä on tullut eilisen päivän ja vielä yönkin perään, sekä vähän tänäänkin.

Ukkonenkin jylyytti jonkin  verran, vedin telkan ja tietsikan johdot irti rasiasta.

Me asumme sellasessa paikassa, että jonkin matkaa tulee ilmassa nuo johdot, tosin siihen on luvassa vähän helpotusta.

Jonkin matkaa muuntajasta vielä jatkuu ilmatietse, elikkä vanhan ajan paaluja pitkin johdot.

Vaikka ei meillä tonne pikkukeskustaan ole kuin pari kilsaa, ja olemme näin pois ns. asuntoalueelta.

Meillä on rauhallista, mitä autot, traktorit, mopot kyllä kulkevat tuota ns. meidän tietä. Tämä on läpikulkutie.

Monet lenkkeilijät ovat löytäneet tämän tien, tästä on hyvä mennä kävellen tai pyörällä.

Jos kiertää koko lenkin tulee siitä n. 6 km matka, mikä on aika hyvä pituudeltaan.

Kun vielä pystyin lenkkeilemään koiran kanssa, oli mukava kun se sai olla auki ja kulkea ristiin rastiin.

Vaikka täysin kaupunkilaisena olen tänne muuttanut, tykkään asua täällä, ja tämä meidän talokin on minusta hyvässä paikassa.

Eipä naapurit pahemmin katsele milloinka minä nousen aamuisin ylös.
Talvella kyllä näkyy valot tonne ison tien varteen,jossa meidän lähinaapurit asuvat.

Ei tämä silti mitään korpea ole, kesäisin on parissa mökissä asukkaat (isännän sisaret perh.) Naapureita on juuri sopivasti, kun vain jaksais lähteä kyläilemään, kuten ennenkin mentiin.

Mikähän siinä on, kun nykyään, ainakin meillä on jäänyt kyläilyt tosi vähiin.
Minä osoitan sormellani omaa napaani kohden :)
Ei vain jaksa siivota tai leipoa kuten nuorempana.

Omien lasten luona käymme melko usein, varsinkin tonne Vaasaan suuntaan on auton nokka usein.

Siellä asuu kaksi vanhinta poikaamme perheensä kanssa ja nuorin vaimonsa kanssa Jyväskylässä.
Kävimme heillä viimeksi kun muuttivat uuteen asuntoon keväällä.
Nyt sitten ei ole löytynyt sopivaa aikaa, miniälläni on kolme vuorotyö, eipä kovin usein osu viikonloppuisin vapaata.

Onneksi he poikkeavat pika pikaa meillä, heilläkin omat kiireensä.
Nuorilla on työt, harrastukset ym.

Niin se oli meilläkin, kun asuimme Porissa alkuun, viikonloput oltiin aina menossa johonkin suuntaan.
Täällä oltiin menossa, ja lapset eivät ole koskaan olleet meille kyläilyn esteenä.
Paljon oli perheitä, joilla oli samanikäisiä lapsia kuin meillä, joten leikkikavereita piisas ja aikuisilla juttuseuraa.

Mennään tähän päivään. Tulin koneelle huilaamaan....jalka sanoi sopimuksensa irti :) :)

Siivosimme isännän kanssa vaunua juhannusreissua varten.
Olemme menossa konferenssiin Keuruulle, johonka kokoontuu n. 35 tuhatta ihmistä.
Vaunuja ja autoja sekä telttoja on paljon.

Siinä peitot ja tyynyt odottavat pääsyä vaunuun.

Jossakin piskon välissä voitiin tuulettaa sijauspatjaa.

Isäntä on imuroinut jo osan vaunusta, vielä lattia on sitä vaille ja pesua.

Rufus koiramme tuli juuri sopivasti kotiin tuolta mökiltä. 

 

Se kulkee yksikseen tätä meidän ja mökkien väliä, joskus jää jopa yökaveriksi.

Joessa vois vaikka uida, niin paljon sade nostatti pintaa, 100 mm satoi näinä kahtena päivänä. Tässä kuvaa joesta, mutta ei kovin selvä, kun otin täältä sisältä ikkunan läpi.
Laiskuuttako....eihän nyt toki.....jalka ei suostunut kävelemään enään. :) :)  !!!!!

Yhtenä päivänä multa pyydettiin vauvakorttia, no ei tietenkään sellaista ollut, ei auttanut kuin väsätä sellainen.
Minulla ei valmiina ole noita vauvakortteja, kun lähisukuun ei ole enään pitkiin aikoihin syntynyt vauvoja, eikä naapureihinkaan. :) :)

Tein vähän niinkuin vintagehenkisen kortin.

Tyttövauvasta kun oli kysymys, värinä tietenkin vaalean punainen.

Kutonut olen tosi vähän, ei oikein ole kutomiskirppu purrut. Tässä sain valmiiksi sukat, meidän lastenlapselle. Mahtaako kelvata ?

Kuten huomaatte toisesta tuli aivan erivärinen. Ajattelin, että kyllä tosta langanmytystä löytyy samaa väriä toisen sukan suhteen.
Mutta kas eipä vain tullut vastaan.
Aloitin tekemään tolle alimmaiselle paria, sitä suurinpiirtein löytyi loppulangasta samaa väriä. Mutta ei siitä identtistä kaksosta tule.

Katsotaan kelpaako meidän pikkutarkalle herralle sukat ??

Kerran tein hänelle sukkia, missä oli vähäsen oranssia. Ne sukat jäivät pitämäti.
Hän vain tuumasi: Katso mummo, en halua pitää näitä sukkia.
Kyllä minua oikein nauratti, kun oli kolmevuotiaana niin tietoinen noista väreistä.

Tuota lankaa ei ole enempää, ostin sen taannoin Turkista, josta tein aikuiselle sukat.
Silloin aloitin samalla värillä ja tuli ihan hyvät.
Kerrankin ajattelin etten viitsi katsella langan alkua kerästä ja näin pääsi käymään. 

No vien nuo sitten Lähetystorille, jossa kerätään esim. Romanian köyhille roomaaneille tai Latviaan ja Liettuaan viedään myös lämpöisiä sukkia, lapasia ym. talven varalle.

Siellä ei lapset ole noin ranttuja, heille on pääasia että saavat lämpöistä ylleen.

Tosin en minä tuota vihreää laita mihinkään, vaan yritän tehdä toiselle suurinpiirtein parin.

Ns. väärän sukan puran tai katselen jospa löytyis suurinpiirtein samaa väriä ja paksuutta lankaa niin tulis parit.