Lukijat

tiistai 14. kesäkuuta 2016

ARABIAA, ITTALAA, MUISTOJA NE TUOVAT.



Katselin kaappejani ja hyllyjäni. 
Siellä on tavaroita joissa muistot elävät.

Joku on joskus kirjoittanut, ettei tavarat muistoja tuo vaan ihmiset.

No on niin tai näin, kyllä minulle myös tavarat ovat muistoja.

Vaikka en niin kovin niitä keräile, vaan nämä ovat lähinnä saatuja tai syntymäkodistani tulleita.

Meidän talo on sellainen, etten voi mitään iankaikkisen vanhaa tänne laittaa.

Joitakin blogeja olen lueskellut, niin kyllä toi vanha on vaan minunkin silmissäni kaunista.

Monet osaavat somistaa tosi hyvin.

Minulta tollanen silmä puuttuu vallan, tai se on sitten ihan erilainen kuin toisilla.

Hyvä se onkin ettei jokaisen huusholli ole samanlainen.

Kotini on minunlaiseni, oma rakas koti.

Koti on siellä missä ovat perhe, aiemmin kun lapset olivat pieniä, se oli omantyylisensä. Leluja, kirjoja, lehtiä, erilaisia liikunnallisia välineitä.
Pihalla oli pyöriä, kelkkoja, pulkkia, liukureita, mopoja, nyt ne ovat kaikki pois.

Mutta muistoja on silti vielä niistä ajoista päässäni, vaikka en näe yhtäkään pulkkaa meidän pihassa.

Nyt kun olemme kahdestaan, pihalla voi olla kaksi pyörää, tai oikeammin ne ovat katoksessa.

Tänä kesänä minun pyöräni on viety tyystin suojaan, en uskalla lähteä pyöräilemään.

Mitä tähän hetkeen tulee, niin nyt koristaa meidän pihaa maalauställinkit.













Nyt tänä aamuna tuo hökötys siirrettiin tonne oikealle päin.
Maalaus on suurin piirtein tehtynä tältä puolelta, mutta noita pikku juttuja tehdään paraikaa. Esimerkiksi parveke sai reunalaudat, ikkunan päälle pantu pelli, ettei sade kastele sitä.
Se on lähinnä tuolla yläkerran ikkunoissa.
Vaihdettiin vähän mallia yläkerran ikkunoiden reunalaidoissa.

Tuo pikkuveranta alkaa olla myös valmis, jotenka pian saan lähteä taimimyymälään ostamaan muutaman kesäkukan.

Niin niihin muistoihin.....näitä olen säästänyt, vaikka mitään en niillä tee, mutta saavat olla koristeena.

vanha arabian kannu, samoin koristeena.

Tämä on keittiössä, tuolla säilytän jotakin pientä syötävää.

Tämä on äitini vanha, myös tämä on minulla käytössä.

Nämä ovat vain koristeena tuolla kaapin päällä: limsapullo, kermapullo, maitopullo,ja pieniä arabian kannu+kupit.

Nämä ovat vain kaapissa, en käytä. Harmikseni rikoin ison tarjoilulautasen :( :(

Arabian kannuja.
 

 Nyt minun on lähdettävä, tai oikeammin sanottuna saan lähteä fysikaaliseen, jotenka jääköön toiseen kertaan Iittala !!!

6 kommenttia:

  1. Kauniita astioita! Kaikkia astioita ei vaan raaski käyttää, itsellänikin on joitakin ihan vaan koristeena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä se on, ei malta. Mä käytin tota kalustoa, mutta en laittanut koneeseen sitä. Jotenka kyllästyin käsinpesuun :)

      Poista
  2. Kyllä on hienoja astioita. Kyllä minulle kanssa tavarat muistoja tuo. Niistä niinkuin joskus muistaa jonkin asian paremmin kuin jos sitä tavaraa ei olisi enää olemassa. Ehkä sen vuoksi minun on niin kauhean vaikea luopua joistain vanhoista tavaroista koska niillä on sitä tunnearvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kait sitä sitten on luovuttava, kun muutamme pienempään asuntoon, kun ei mahdu !

      Poista
  3. Kyllä on hienoja astioita. Kyllä minulle kanssa tavarat muistoja tuo. Niistä niinkuin joskus muistaa jonkin asian paremmin kuin jos sitä tavaraa ei olisi enää olemassa. Ehkä sen vuoksi minun on niin kauhean vaikea luopua joistain vanhoista tavaroista koska niillä on sitä tunnearvoa.

    VastaaPoista
  4. Hienoja vanhoja astioita!
    Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi !