Lukijat

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

ONKO TÄMÄ MARITUSTA ???









Niinpä, maritanko minäkin.
No vähäsen. Innostuin tänään käymään talvi/kesävaatteita läpi.


Selvitin sukkalooratkin, ja niitä olikin ihan tarpeeksi.


Paksut sukkahousut tai muut sen tyyppiset laitoin talvijemmaan.
Osan heitin roskiin, paremmat joita en pysty pitämään, sen materiaalin takia, laitoin kirppiksen pussiin.

Paljon vaatteita kertyis maritus-pussiin jos niin malttaisin laittaa.
Mutta se normi tapa minulla, en malta...............jos vaikka ne kutistuneet vaatteet, ihan itsestään pienentyneet !!!
Vaikkapa mahtuis ens vuonna ???







Siis ihan turha luulo........olis voinut laittaa maritus-pussiin.


No menihän sinne pussiin, kuitenkin muutama pari, ja useampi
heitin roskiin.

Erilaisia sukkia jäi vielä useamman vuoden tarpeeseen.
Jotenka totean.............olen hamsteri :( :(

Joskus on hyväkin, ettei noita tavaroita tuosta vaan summissa
kanna kirppuun.

Meillä on vielä toistaiseksi niin paljon varastotilaa, sinne on liiankin
helppo kerätä tuota tavaraa.

Omasta mielestäni haluaisin vähentää tavaraa, olisi paljon helpompi
siivota nuo yläkerran vaatehuoneetkin.








Ulkovaraston olen jo useita vuosia halunnut siivota oikein
kunnolla.

Mutta ei siitä mitään ole tullut.........syitä on aina löytynyt..........
............on ollut liian sateinen kesä...............selkä reistaillut.......
...............lonkka kaputti..............ja mitä kaikkea onkaan ollut ???


Haluaisin siivota sen niin, että heitän kaikki tavarat nurmikolle,
ja sitä kautta valkata ne tavarat jotka jäisivät meidän
pihavarastoon. 

Tiedän siellä olevan sellaista roinaa jotka sais laittaa suoraan poltettaviin, kahdet luistimet ovat myös menossa kirppikselle.

En ole moneen vuoteen luistellut, nyt enään en uskalla, kun selkä
sekä lonkka ja nilkka ovat tuettu titaanilla ja ruuveilla.

Mummalla jalkaan talvella on parasta laittaa nastakengät.







Jospa sitä ens kesä olis varaston tyhjennys !!!



Tässä pari pussukkaa menossa kirppikseen ja joku kärry, joka on odottanut sinne menoa useamman vuoden.







Tiedän että olis vielä tullut iso pussillinen, nimittäin kolme takkia
jätin suuren kysymysmerkin vallitessa.


Mutta parempi näin kuin ei mitään.

Vein pääsiäiskoristeet pois, hetken ne vain olivat esillä.

Keittiöön laitoin vaihteeksi esille maitokannuja.







Neilikat olivat hyviä ja niitä riitti myös olkkariin pieneen kermanekkaan.









Kevään vihreää ajattelin myös laittaa esille.







Lasikala vitriinikaapista pöydälle.








Minun luonteella en halua kotiani steriiliksi, ja vain muutama
tavara esille, ehkä yksi pöydälle, vitriinikaapisto ulos, tilalle vain 
telkkari ja sen alle tietenkin pieni pöytä.

Olisihan olkkari silloin avarampi, mutta meidän olkkari on oleskelu
huone, ei mikään sali.

Teen täällä käsitöitä lähinnä kudon, kirjoitan teille blogia,
isäntä katselee telkkaria kuten minäkin. Rufus saa olla sohvalla,
ja vaikka missä meidän kodissamme.

Puhdasta haluan pitää, inhoan epäjärjestystä, likaisia pöytiä, 
tavarat pitää olla omilla paikoillaan.
Mm. sakset, niitä on useammat, mutta ne on laitettava aina samaan
laatikkoon mistä ne ottaa.
Silloin niitä ei tartte hakea puolta päivää.








Meillä ei ylimääräiset vaatteet roiku tuolin nojilla, ei sohvalla, ei keittiön tuoleilla, ei sängynpäällä, ei isännän työhuoneessa, eikä minunkaan.

Isäntä ei niin tarkka ole näissä asioissa, mutta olen suht hyvin
saanut hänet oppimaan.
Mitä nyt siitä pitää huomauttaa melko usein :) :)

Täytyy sanoa näiden yli 40 vuoden aikana, on tullut tulosta hänen
kohdallaan.

Hänen autotalliinsa, pajaan ja verstaaseen en puutu mitenkään.
Sen päätin heti jo silloin kun tänne rakensimme kotimme.

Onneksi tein ton päätöksen, mulla olis mennyt kaikki hermot mitä
omistan kehossani.............te ette voi uskoa kuinka paljon sillä
on työkaluja, ruuveja, muttereita, nauloja ja kaikkea muuta pientä ja
isoo sälää.








Mua haittaa sellanen pieni juttu. Jos laitan esim. ton lasilinnun noin
päin ja joku menis siirtämään sen erisuuntaan.
Mä huomaan sen heti, ja käyn laittamassa samaan asentoon mitä
oli.


Pyykkiasioissa olen aika tarkka. Sitäkin on pitänyt tolle isännydelle
opettaa muutaman oppitunnin verran.

Alkuaikoina hän kysyi; onkohan tän paidan kaulus likainen ??
Mun ei tarvinnut edes nähdä paitaa......kun jo huutelin puolessa
välissä hänen kysymystään.............PESUUN !!
Nimittäin jos on valkoinen kauluspaita ja vaikka olis käynyt suihkussa,
ennen paidan päälle panoa, siihen tulee ihosta kuitenkin sen 
verran likaa, että pakkohan sen on pestä.

Eikä sitä joka viikko valkoista paitaa pidä, niin jos sen laittaa puolilikaisena kaappiin, eipä lähde kovin helpolla likaraidat pois.

Lasten ollessa pieniä, en laittanut heidän vaatteitaan puolilikaisena
kaappiin. 







Yksi asia, nimittäin kenkien plankkaaminen on minulla tosi tärkeä 
juttu. Nuorena kun tulin hyppööltä, plankkasin ennen lähtöä, ja uudestaan seuraavana päivä.
Enkä minä missään kuravellissä kahlannut niiden kanssa.

Tää on sitten meidän isännälle tosi vaikea muistaa.
Ennen lähtöä, usein katson kenkiä, huiiiiii kiljaisen, hän tyynesti;
mä vähän tolla luurulla hinkkasin !!!

Just juu, eihän nahkakenkä tuu hyväksi kuin plankilla.
Jokakelin kenkä on hyvä siitä, ei tartte kuin putsata märällä rätillä ja 
kuivata toisella .

Toi plankki juttu on lapsuuskodin perintö........meillä isä piti hyvän
huolen kengistään, plankkasi äidinkin kengät.
Minä omani, kun olin tarpeeksi iso sitä tekemään.

Lattialle levitettiin sanomalehti, plankki oli peltirasiassa, siitä otettiin
harjan pikkuosaan ja levitettiin kenkään, korot unhottamati.
Isommalla osalla harjaa kiillotettiin kenkä, ja lopuksi vielä
vanhalla villasukalla.

Täytyy kyllä myöntää, kengät olivat kuin uudet ton homman jälkeen.

Nykyään on helpompi tapa tehdä ns. kevyempi plankkaus, 
valmissienillä, jossa on aine mukana.

Sillä minä yleensä kengät kiillotan ennen lähtöä, kun ovat jo jalassani.


Täytyy myöntää, että salaa katselen toisten kenkiä...........ihmettelen eikö ne huomaa minkälaisessa kunnossa ne ovat ???
Eivät varmasti koko elinkaaren aikana nähneet kiillotussientä 
saatikka plankkia+tykötarpeita.







Isännän kengät jäävät minulta huomaati, kun hänen ulkovaatteensa on kuistilla. Minun taas eteisessä.
Silmäni sitten osuvat väkisin hänen monoihinsa, kun istumme vierekkäin penkillä.

Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olisi tehnyt mieli putsata

paperilla ne kuivuneet kurajäljet kengän kyljessä, tai nokassa.

Mutta jääköön, en minä ihmisten ympäröimänä rupea kumartelemaan
isännän jalkojen juureen, pitää tollakin hommalla olla joku rääpy :) :)


Pyyheliinat ja lakanat manklaan heti kun ovat kuivuneet.
En kerää mitään huippuvuorta jonkun tuolin päälle.

Samoin silitän heti pois vaatteet, onneksi niitä on nykyään aika vähän.
Materiaalit ovat melkein itsestään sileviä.
Pesen ja linkous on melko pienellä, laitan esim. paidat heti henkarille ja siitä roikkumaan narulle.
Yleensä on niin siloset ettei tartte esim. omia gollegpaitoja silittää.
Tuota hommaa inhoan ylikaiken, siinä väsyy selkä sekä sormet ja 
ranne.

Verhot on inhottava silittää, viimeistään silloin kun niitä ripustaa
ne ovat taas rypyssä. 



Tällaisia mietteitä marituksesta (vähäsen) ja järjestyksestä.







 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

VALKIA.










Täällä pääsiäistä vietellään suht hiljaisuudessa.

Tiskikone pitää omaa ääntänsä, Rufuksen kanssa leikitään, sehän on kivaa ainakin sen mielestä.

Poika ja hänen vaimonsa ovat ihan mahdottoman koiraihmisiä.

Rufuksella on mukavat päivät, kun me kaikki neljä huomataan sitä
vähän liiankin kanssa.



Eilen meillä oli pääsiäisvalkian vuoro.









Siinä se on juuri sytytetty.


Aurinkokin vielä paistoi kilpaa tän valkian kanssa.









Pikkuhiljaa valkia hiipui, kun osa oksista oli vielä maassa kiinni
jäätyneenä.








Kummasti sitä tarkeni, mutta jossakin vaiheessa alkoi varpaita
kylmäämään.
On se maa vaan aika kylmää vielä, vaikka mulla oli talvilenkkarit 
jalassa.

Yleensä paistamme makkaraa, mutta tällä kerralla emme tehneet.
Syynä oli ettei vatsaan mahtunut yhtikäs mitään.

Söimme ruuan niin myöhään ja tietenkin oli sortteja enemmän
pöydässä, mämmiä tietenkin kera kunnon kerman.
Nami maiskis, mutta kyllä oli täyttävää.








Aurinko laski metsän taakse ja pian menkin siirryimme sisälle.









Puettava oli hyvin, sen verran meillä on kylmä.

Tuuli oli pohjoisen puolella, lämpötila lähellä yhtä.
Yöksi mittari meni selkeästi pakkasen puolelle.








Kyllä tuli vain äkkiä hävittää ison kasan tavaraa ja roskaa.

Mutta kauheeta olis jos koti syttyis palamaan.

Sitä joskus on ajatellut, kun on kotiin päin menossa, mitenkä
reagois, jos oman kodin tilalla olis tollanen kasa.


En toivo ikinä sellaista tapahtuvan.

Tavaran saa aina korvattua uusilla, mutta ihmishenkeä ei.


Joskus olen miettinyt mitä ottaisin mukaan, jos ehtisin tulen alta ottaa.


Valokuvat ovat aika tärkeä muisto, mutta niitäkin on niin paljon
etten kyllä yksin jaksais kantaa niitä pihalle.

No toivotaan ettei tätä tarvis koskaan tehdä, mutta hyvä on 
näitäkin asioita miettiä etukäteen.



Ilta sujui mukasti mukavassa seurassa, ja vähän vielä herkuttelua :) :)























Rufus lähettää teille kaikille hyvää pääsiäisen loppua.
Te jotka menette töihin, jaksakaa pian on taas viikonloppu.



















 

lauantai 15. huhtikuuta 2017

TRULLIT.









Meillä täällä Pohjanmaalla on tapana trullittaa näin pääsiäislauantaina.

Tosin minä eikä mieheni sitä tehnyt, vaan meillä kävi pikkuisia
trulleja täällä meillä.












Olin varautunut herkuilla, mullehan annetaan vitsa ja palkka
trulleille.


Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevana vuonna.
Vitsa sulle, palkka mulle !!
Loruilevat trullit.
 



Meillä on vaihteleva sää, äsken satoi lunta tosi sakiaan.





















Nyt sitten paistelee aurinko, eikä tuule.


Trulleja kävi joita odotinkin, meidän "mäellä" nämä lapsukaiset ovat
jo kasvaneet aikuiseksi, ja he ovat melkein kaikki muuttaneet pois.

Onneksi on vielä muutama lapsiperhe.






Ensiksi kävi lähin naapurimme iloiset lapsukaiset.








Tässä on sukulaisia ja mutkan kautta sukulaisia :) :)



Kyllä suklaamunat hävis koreihin nopsaan.







Onneksi lakuja jäi vielä riittämiin, saadaan isännän kanssa popsia
iltaisin ja miksei myös päivisinkin.


Mulla on edelleen yskää, ja sellanen tuskanhiki pukkaa päälle,
kun jotakin tekee.

Samoin isännällä, vei tuossa äsken pääsiäisvalkiaan vähän rompetta.
Tuumas vain, että kyllä kunto on rapistunut ton kaiken räkimisen ja
yskimisen takia.



Pääsiäiskukat ovat kivasti auenneet:








Narsissi olisi ollut parempi laittaa verannalla, mutta kun öisin on pakkasta, en tiedä olisko se tykännyt siitä.

Mä vien nuo sipulit kukkamaahan myöhemmin.







Siinä meidän vitsojamme, kivasti antavat väriä, nuokin kyllä vien pihalle. Mulla ei verannalla ole mitään uusia kevään kukkia.
On vain ollut tuo veto poissa, etten oikein ole jaksanut miettiä
noita pihalla olleita asioita.








Pikku neilikat on kans kivasti auenneet täällä tuvan lämmössä.


Muuten taas sataa lunta, hetki sitten paistoi aurinko.
Kovin on vaihtelevaa säätä !!!


Illalla sytytämme pääsiäisvalkian, ja makkaralle ihan oman pienen
nuotion.
Katsotaan tarjetaanko olla pihalla, vai tullaanko paistamaan makkarat
puuhellan tulessa.

Nuorin poika ja hänen vaimonsa ovat jo tulossa tänne päin.

Meidän ystäväpariskunta tulevat kans valkialle.

Meitä on kutsuttu myös muualle, mutta taidamme jättää tällä kertaa
väliin.
Siinä saa helposti kylmää, siten taas toi räkätauti alkaa alusta.

Meidän lastenlapsi, tyttö 9 v. oli trullittamassa kotoympäristössä.
Mulle laitettiin kuvaa hänen karkkisäkistä.

Voitteko kuvitella kuinka paljon hän sai karkkeja ?????

Oli pantu vaa´alle ja tulos näytti 1,2 kg.

Huh huh, on siinä syömistä, kun tytteli ei ole mikään himo karkinsyöjä.

Mä käskin myydä myöhemmin, kun muut on karkkinsa syönyt.

En tiedä tulisko kauppoja ?? :) :)


Näin meillä vietetään pääsiäistä, myöhemmin teemme miniäni
kanssa ruuan.
Jälkiruuan tein jo jääkaappiin.




 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

PÄÄSIÄISEN TUNTUA KORISTELLEN.








Tänään olen taas hissukseen tehnyt vähän kotitöitä.
Lähinnä pyykkiä viikannut ja parit lakanat mankeloinut.

Yskiminen senkun jatkuu, jotenkin kaikki voimat ovat vain häipy-
neet jonnekin ??? 

Äsken tulin tänne koneen ääreen tuolta sängyn pohjalta,
kävin vähän huilaamassa, hm hm taisin siinä pienet tirsatkin ottaa.



Niin siitä pääsiäiskoristelusta mun piti kirjoittaman.



Nämä ostin Sievin myymälästä, kun en niitä sandraaleja saanut.



Saanko esitellä kukkoperhe Sievisen:





























Tässä on isä kukko Sievinen, äiti ja tipu Sieviset:





























Laitoin koko helahoidon tarjottimelle johonka löysin
 vanhan virkatun
keltavoittoisen liinan.



























Tämä tässä on herra Kukkonen,
 ylhäisessä yksinäisyydessään:




























Se vartioi pikkumunia lähellään, lasikuvun takana
sillä on ns. rotumunat,
jotka panin Arabian vanhoihin munakuppeihin.

























Kun vauhtiin pääsiin lisäilin koristeita sinne sun tänne !!!




























Eteisen pöydälle väsäilin liinasta pesän huopamunalle.
jonka aikoja sitten itse tein !!
Takana siellä on myös kana, vähän pienempi kuin muna.

Niin kumpiko oli ensin muna vai kana ???

Sitä sietää kysyä.............tässä on tunne, että muna !!

























Hups tässä kyllä on jokin pielessä ???
Kukko joka on muninut rotumunan.


Muuten meillä lapsille kukot munii aina,
nimittäin tädin mökillä on pitkä rivi vain ja 
ainoastaan kukkoja...........
ja ne munii aina sunnuntaisin,
hah, hah,   karkkeja !!!!!!!!!





























Pitihän ankatkin päästä esille.



























Ilman pupuja ei ole mitään,
pihallakin meillä hyppii puput tuon
tuosta, niin miksei sisälläkin !!































Nämä ovat uusia tulokkaita !!!



Laitoin olkkarin pöydälle myöskin
keltaisen liinan,
Hups.......onko mulla tällainen
liina ???? Onneksi en ole marittanut :)

















































Päädyissä tämä kuva.



























Nämä kaksi munaa ovat massasta tehtyjä,
käsinmaalattuja.




No laitoihan keittiön ikkunan alla
olevalle apupöydälle liinan sekä 
muita koristeita:

























Täytyy taas todeta, ettei se Maritus
sovi mulle. Tämäkin liina ja koristeet 
ovat olleet iät ja ajat yläkerran
vaatehuoneessa loorassa.

Eikö vain kannattanut säilyttää ????



























Nämä kiiltomunat olen taannoin tehnyt
Kangasalan Reumasäätiön askartelussa,
olisko ollut vuonna 1990 alussa ??



Nämä ovat muovimunia, jotka maalasin,
kostean maalin päälle ripottelin
bling blingiä.


Tosi hyvin ovat säilyneet, pian nämä
voidaan laittaa kategoriaan ....antiikki :)




























Nämä ostin Minimanista, kun viime sunnuntaina
piti poiketa hakemaan pottuja.


Meinasin ostaa sellaset oikein mun väriset......
pinkkiä erisävyissä, kukkanen, mutta
isäntä tyrmäs heti ne tyynyt.

Sanos että on kuin hammas olis otettu pois,
ja veri pirskotellut valkoiseen tyynyyn
pahat jäljet !!!


Liian hyvät perustelut, jotenka luovuin,
ja nämä harmaammat lähti mukaan.
No hyvin sopivat noihin toisiin tyynyihin.

























Näitäkin olen aikoja sitten väsäillyt, päätin
laittaa monen vuoden jälkeen ne esille.

Taitavat olla kaikki kukkosia.























Nyt voin alkaa odottelemaan pääsiäisen tuloa,
mämmi vain puuttuu ja elävät kukat.

Huomenna nuokin asiat hoituu.