Lukijat

torstai 2. kesäkuuta 2016

PUSUKALAT EIVÄT UI, MUTTA HYVIN NE LÖYTYY !!

Pusukalat uivat kyllä oikeasti, mutta minun hyllyissäni ne ovat paikallaan.
Sen takia ne löytyvät tosi hyvin, kun vaan muistaa minne niitä on pantu ??






Tämä seuraava elukka ei tietääkseni kuulu pusukaloihin, vaan on kenties pusuhevonen tai aasi :)




Aamulla herätessäni, minun jalkani ei meinannut kestää astumista. Jotenkin pääsin vessaan, ja sieltä taas jotenkin takaisin sänkyyn.

Yritin jumpata pienin liikkein sitä, ja taas yritys nousta keittämään itselleni aamupuuroa.

Eeva-telineeni oli tietenkin perimmäisessä huoneessa, sinne klinkaten, ei auttanut  muu kuin oma apu.
Mieheni kun ei ollut kotona, vaan oli auttamassa vanhimpaa poikaamme.

Tolla telineellä kävelin pikkuhiljaa ja sain kuin sainkin puuroni keitetyksi ja kahvit vielä sen lisäksi.

Olin jonkin aikaa huilausasennossa ja yritin varovasti kävellä täällä sisällä.
Onneksi jalkani antoi vähän periksi, ja pienin askelin lähdin pihalle.

Autoon päästyäni taas helpotti, ja onneksi ei tarvinnut käydä kuin yhdessä kaupassa, ja vähän oli ostettavaa.....huooooh !!!!!!

Taas kun tulin kotiin, ei muuta kuin sängylle ekaksi huilausasento ja siitä pikkuhiljaa tein jumppaliikkeitä.

Hain heti suosisti Eevani mukaan, ja nyt olen hetken koneella jalat nostettuna rahille.
Kone on sylissäni, ja kait minun pitänee alkaa täällä sisällä kävelemään apuvälineen kanssa, ainakin jonkin aikaan.

Lämmintä on vieläkin, voisin ajatella rollaattorilla kävelyä tuossa pihassa.

Sairalasta tuli tieto että vasta lokakuussa kuvataan uudestaan ja katsotaan lonkan nivelrikon etenemistä. Millä minä kestän tuonne asti, ja onko se kulunut kuitenkaan niin paljon että he ajattelisivat leikkausta.

Itse olen kyllä väsynyt tähän kipuun ja tuohon huonoon kävelyyn.

Toisina päivinä kävelen paremmin, mutta kipu on koko ajan läsnä.

Käyn yksin kaupassa, mutta seuraan tilannettani milloinka voin sinne lähteä.

Viikonloppuna on meillä kahdet juhlat, toivotaan että pääsen sinne.
Onneksi toi jalka aina elpyy iltapäivää kohden vähän paremmaksi.

Juhliin kyllä pääsee autolla ja paikanpäällä ei tarvitse kovin paljon kävellä.
Mutta lonkka ei oikein tykkää istumisesta, no istutaan niin kauan kuin sietää, sitten suuntana koti ja sänky, tai nojatuoli rahin kera !!

Taidan tässä käpsytellä tonne pihalle, meillä on onneksi iso piha, ja eikä naapureita heti katsomassa mitenkä kävelen vai huilaanko kuinka monta kertaa.

Tonne keskustaan meillä on noin pari kilometriä, siis sopivan kaukana asutusalueesta sijaitsee meidän koti. Mutta sopivan lähellä keskustan palveluja, mitä niitä nyt sitten on enään jäljellä.

Jotakin erikoisempaa kun pitää ostaa niin on ajettava 30 km yhteensuuntaan ennenkuin pääsee varsinaiseen kaupungin keskustaan.
Yleensä isot kauppakeskukset ovat kaupungin laitamilla, se niissä on hyvää kun parkkipaikkoja löytyy aina ja ovat vielä ilmaisia. Eikä tartte koko ajan katsoa kelloaan, koska parkkiaika umpeutuu.

Tässä vähän meidän pihapiiriä sekä metsikköä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !