Lukijat

maanantai 19. joulukuuta 2016

NETTIPANKKI, MUISTOJA.






Äsken kävin maksamassa nettipankin kautta yhden laskun.
Se tuli siitä kun kävin parturissa ja ostin vielä hoitoainetta,
deodoranttia ja uuden kynsilakan.







Tekis mieli kokeilla, minkävärinen se on kynsissä.
Taidan olla laiskalla päällä, en viitti ottaa vanhoja pois,
ja levitellä pariin otteeseen uutta ja huooooooooh pitkä aikainen odotus.
Mä oon liian hätäinen, aina jää nihkeäksi, ja kun kynsi
osuu jonnekin, heti ruttaantuu.

Niin sitä vain mietin, kuinka yksinkertaista tää maksaminen on???
Aikoinaan piti paperilaskuihin kirjoittaa tiedot ja allekirjoitus
ja yrittää viedä pankkiin muutaman päivää ennemmin kuin erääntyy, niin ei mennyt maksua, sellaista mitä pankki otti.

Mä usein keräsin laskut ja kiikutin ne sillä ruskealla kuorella
pankin omaan lokeroon.
Mutta piti siinäkin kuitenkin huolehtia että jäi niitä varapäiviä laskulle.

Kun noita laskuja vei pankkiin, niin onneksi se ei tarvinnut olla
aina auki, kun iltaisin tai viikonloppuisin sai pudottaa tuohon
lokeroon.




Sais tonne parturiin maksaa rahallakin, kun heillä ei ole maksupäätettä, ovat vieneet Seinäjoen Meko-kampaamoon.
Täällä meidän päässä saa laskuun, kun on niin tutut asiakkaat,
että he luottavat maksuihin.

Mä olen aika laiska hakemaan rahaa seinästä, harvoin kun sitä tarvitsee.

Muutenkin tää nettipankki on minusta helpottanut monia
asioita.
Ei tarvitse jonotella pankissa,  pystyy katsomaan oman
tilin tiedot ja tarkistaa vaikka kerran viikossa.
Ennenhän tuli tiliote kotiin kerran kuussa.






Meidän OP pankki ei ole koskaan velottanut mistään tiliotteista eikä maksuista ylimääräistä.

Muistan sen ajan kun muutimme tänne, niin asuntovelkaa
ei saanut sitten mistään.
Porissa olimme OP:n asiakkaana, niin ajattelimme pyytää velan Seinäjoen pankista.
Vastaus: Emme voi antaa kun ette ole olleet asiakkaana,
teidän pitäisi pyytää Porista.
Mä vastasin johtajalle; emme me teidän asiakkaana ole voinetkaan olla, kun vasta muutimme tänne, eikä Pori myönnä
henkilöille, jotka taas muuttavat sieltä pois.

Katselimme asuntoa Ilmajoelta, rivitalosta.
Ilmajoki oli sen verran pienempi paikkakunta että tuli meitä
vastaan, luvaten puolet velasta.............mistä toinen puoli ????

Täällä asioidessamme, johtaja tuumas, saatte kaiken velan,jos
rakennatte tänne.

Mietintään meni hetkeksi, missä asua sen ajan ennenkuin oma
olisi valmis ???
Täällä oli tosi vähän silloin 70 luvun lopussa vuokra-asuntoja.






Ratkaisu löytyi............asuimme mieheni kotona sen ajan kun oma valmistui.

Olihan se minulle aluksi vähän kova paikka, kun Porissa asuimme omassa vuokrakämpässä.
Mä olisin niin mieluusesti ollut omissa oltavissa.

No ei siinä auttanut kuin asua anoppilassa, melko
vaatimattomissa oloissa.
Minä kaupunkilaistyttönä olin koko ikäni saanut käyttää
mukavuuksia, niistä moni puuttui mumman ja paapan luona.

Ihminen on kummallinen, että kyllä sitä sopeutuu vain kun
on pakko.





Oli se mahtavaa.......................kun saimme kantaa tavaramme
uuteen kotiin. Kyllä sitä osas antaa arvon taas monille asioille
mitä se koti sisälsi.

Sain yksin häärätä keittiössä, siivota omalla tyylilläni, pestä pyykkiä automaattikoneella, oli paljon lämpöisempää, mittarilukema sisällä kun oli mumman puolella pakkasilla
+ 10 astetta ja meillä +20-22 astetta.................olihan siinä eroa!!

Mutta vanhalla puolella sitä tottui ja lisäsi vain vaatetta enemmän päälle, jos rupes paleltamaan sisällä.

Vanhin poika oli ihan vauva,  mutta hänellekin vain lisättiin 
vaatetta ja villanuttua. 
Kun hän alkoi liikkua lattialla, niin hänellä oli ohut froteelakki
koko talven sisälläkin, eikä hän yhtään korvatulehdusta
saanut ja muutenkin oli terve.





Paljon oli apua minulla, kun mumma hoisi pojan, kun itse kävin jossakin.
Erityisen lämmin suhde muodostui vanhemmalla pojalla mummaan, oli kuin hänellä olisi ollut kaksi äitiä.

Muutenkin hän oli selvästi enemmän mumman poika, joka päivä käpsytteli sinne, kun jo asuimme omassa kodissamme.
Meiltä ei ole matkaa kuin 200 metriä vanhalle talolle.
Mumma luki hänelle paljon, pelasi lautapelejä ja muutenkin
touhusi hänen kanssaan.

Keskimmäinen poikamme ei niin ollut innokas menemään, oli paremmin sellainen äireen poika= kotona olija.
Toki hänkin siellä oli ja viihtyi ja samoin mumma hoiti häntäkin jos jonnekin meillä oli meno.




Nuoremman pojan kohdalla, mumma sairastui vakavasti, ja hän oli loppuaikoina paljon sairaalassa.
Eikä meidän kuopuksella jäänyt mummasta ns. mielikuvaa, kun oli vasta kolmen, mumman kuoltua.
Nuorin poika totes tässä kerran, ettei muista kuin kuvista
mumman.
Niinhän se onkin ei kaksi vuotiaalle jää mieleen oikeastaan mummasta paljon mitään, kun vielä viimeinen vuosi meni sairalassa oloon, eikä nähnyt häntä kasvotusten kuin ehkä kerran viikossa.








No jatketaan muisteluita pankista :) :)

Niin meistä sitten tuli asiakkaita Peräseinäjoen pankille.
Hyvin on meillä synkannut, ei ole mitään valittamista.

Muistan sen kun opettelin maksamaan tän koneen kautta.
Pankista tuli henkilö mua kotiin opettamaan.
Voitteko kuvitella ihan minun kotiini, ilman maksua.

Olen tykännyt nykyisestä systeemistä, kun on käytössä
E-laskutus. 
Eipä paljon ole enään mapissa paperilaskuja.

Koodilukija on hyvänä apuna kun on uusi lasku, jonka saaja
ei ole koneellani muistissa.

Vuosien saatossa ovat monet välineet  esim. kirjanpidossa
valtavasti helpottoneet työtä.
Käsipelillä ne tein, ja töihin kun tuli tietokone, oli se mahdottoman iiiiiiso, hyvä ettei sille tarvinnut tehdä omaa
huonetta.

Nykyisin nämä ohjelmat mahtuvat hyvinkin pieniin vempaimiin. 

Yksi asia mitä kaipaan vieläkin, on ihan normaali kirje.
Oli kiva kirjoitella kirjeitä ja saada niitä.

Nykyään kun on s.posti, tuntuu että sillä vasta se sujuis hyvin.
Mutta harvoin sitä tulee kirjoitettua ns. kirjeitä tän nykytek-
niikan avulla. Olispa ainakin nopee lähettää eikä tarttis edes
postimaksua.






Noihin esim. Kelan tai verotoimistoon soitot mua ärsyttää.
Pling plong olette jonossa................sitä sais kuunnella vaikka puoli tuntia jos jaksais. Tuossa vaiheessa katselen meiliosoitteen
ja laitan sitä kautta tiedot ja kysymykset mitä tarvitsen.

Uusi Y-talo (terveyskeskus) on tällä hetkellä toimiva noitten soittojen suhteen.
Koskaan sinne ei ekakerralla pääse ja tavoita henkilöä.
Mutta heillä on takaisin soitto, ja se on minun kohdallani
toiminut hyvin. Jopa 15 min. on soitettu takaisin, joskus on vienyt parikin tuntia ennenkuin soitto on tullut minulle.
Ainut huono puoli on, ettei odottaessa voi lähteä kauppaan tai lenkille, kun asiapaperit pitää olla lähettyvillä tai kynä ja paperi että voi kirjoittaa heidän antamat tiedotteet.







Näin se maailma muuttuu Eskoseni ja me sen mukana,
toivotaan ainakin että tähän muuttuvaan aikaan sopeutuisi
vielä vanhemmalla iälläkin.

Nyt pitää vain muuttua joulun aikaan ja se käy kyllä
nopsaan, kun olen joulun jo laittanut.
Pieni kinkku  on kypsennettävä, joulutortut paistan
aattona. 
Hautausmaakynttilät on ostettu, siellä käydään aattoiltapäivällä useammalla haudalla.
Muistokynttilän sytytän muualle haudattujen kivelle.
Sinne syttyvät äitini&isäni ja veljeni kynttilät.

Tällainen muistelo-sekä nykyaikapostaus tästä nyt tuli.




 

10 kommenttia:

  1. Voisin lukea tällaisia muisteluita useamminkin. Itsekin muistan nuo kirjekuoret postiin. Selitin juuri lapsille, miten ennen piti aina odottaa, että kaveri soittaa. Oltiin sovittu, että soitan huomenna, sitten piti odottaa, että milloin soittaa ja vastaako kukaan. Nykyään kaikki on niin paljon helpompaa. Lapset sanoivat, että olen jo aika kalkkis :D

    VastaaPoista
  2. Tekniikka on tuonut paljon helpotusta elämäämme. Kirjeitä ja postikortteja kaipaan, mutta enpä niitä enää itsekään paljon lähetä. Muutaman onnittelukortin pitkin vuotta ja jouluisin sitten askartelen isomman pinkan. Meillä on leikkimökissä lasten vanha muovipuhelin, jossa numero pyöritetään ja kuulokkeet nostetaan korvalle. Kesällä mökissä kävi tutun pikkutyttö leikkimässä, eikä hän tiennyt, mikä vekotin oli kyseessä. Ei niistä lankapuhelimista niin pitkää aikaa vielä ole, mutta äkkiä unohtuvat uuden tekniikan vyöryessä käyttöön.

    VastaaPoista
  3. Olipa hauskaa lukemista ja historian havinaa.Ajat ovat muuttuneet ja kaikki ohjataan netin kautta tekemään.On ollut hyvää palvelua,että asiakasta on kotiin asti tultu neuvomaan miten pankkiohjelmaa käytetään!

    VastaaPoista
  4. Mukavasti kirjoitettu juttu pankkipalvelujen muuttumisesta Tuija.
    Tuon ajan sitä ovat monet sinun- ja minun- (ja siltä väliltä) ikäiset ihmiset eläneet ja kokeneet. Juuri nyt hirvittää se, jos paperinen avainlukulista korvautuu tekstiviesteillä. Niin on uhattu.
    Anopin kanssa asuminen on varmaan ollut sekä rikkaus, että sopeutumista vaativa ajanjakso. Meidän ison talon ensimmäinen kerros valmistui 1976. Voi sitä riemua, kun pääsimme muuttamaan vanhasta kylmästä talosta sinne. Sinulla vielä onnea lisäsi omaan huusholliin pääseminen. Onnellista joulun odotusta.

    VastaaPoista
  5. Kivoja muisteluita. Mun sisko asuu ilmajoella.

    VastaaPoista
  6. Kivoja muistoja menneestä ajasta Joulun pyhäät ovat aivan lähellä joten toivotan Hyvää joulua teille:)

    VastaaPoista
  7. Nettipankki helpottaa tosi paljon, kun pankki ei ole lähellä. Ei tarvitse ajella jonkun laskun takia 20 kilometriä. Koneet ja ohjelmat ovat muuttuneet alkuajoista tosi paljon ja täytyy vaan yrittää pysyä mukana edes välttämättömissä jutuissa.
    Hyvää joulun aikaa sinne!

    VastaaPoista
  8. Mukavia muistoja. Muistan, kun kotiin tuli kirje tai kortti, jossa joku ilmoitti tulostaan. Osattiin sitten varautua vierailuun.

    VastaaPoista
  9. Mukavia muistoja! Kyllä ajat muuttuvat ja toivottavasti vielä parempaan suuntaan :) Liisa

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi !