Lukijat

perjantai 18. toukokuuta 2018

SALAPOLIISINA VANHALLA PUOLELLA.





Alkuviikon illalla  päätin vielä vähän käveskellä meidänmarkilla.

Ilma oli ihanan  leuto, ei hyttysiä, tarkeni shortseilla ja T-paidalla.

Tein pientä tutkimusta, mitä kadun varrella löydän.








Ovesta ulos lähtiessäni ihmettelin mikä tämä on ???
Se oli niin erikoinen, että  piti oikein kuvata.

Hah, hah kyllä menin halpaan !!!!
Tässä näette mun kukkatuntemukseni !!!!!!!!

Kivijalan reunalaatoista kurkki jokin aika sitten tämä:






Luulin tuota tyrnin aluksi, emokasvi oli talon toisella puolella,
muutaman metrin päästä tuosta alusta.

Kävin isännälle sanomassa, tuu ihmeessä katsomaan mitä löysin.


 Vähän pikkuusen isäntää  hymyilytti suorastaan naurutti !!!!!!!
Nuo silmut olivat turvonneet minun mielestäni kukaksi.
Eihän se niin ollut, isäntä oli antanut sille rounduppia ja sen takia
oli tollanen mikä yläkuvassa on.

Voi hyvät sylvit, rounduppia ja sinne meni mun haaveeni löytää
jotain uutta meen markilta !!!!


Jatkoin matkaani tielle ja katselin jospa löytyis jotain oikeata,
eikä roundupin aikaansaamaa kukkaa.


Riihen reunalla oli myös valkovuokot levinneet vuosien saatossa.







Jassoo mitähän näistä tehdään....................








Talvella isäntä kaatoi muutamia puita tosta lähimetsästä.
Mä olin sitä mieltä,että metsäkone siihen tarvitaan, älä hyvä mies
revi itteäs kipeeksi, muutenkin selkä on kipee.

Nämä muutamat puut hän kaatoi, ja totes että hän on liian vanha
tekemään mettätöitä ns. käsipelillä.

Onneksi tuli järkiinsä, sanoi kasvakoon lisää ja pojat saavat 
sitten huolehtia metsästä.

Huh kyllä mä olin onnellinen, järki ja selkä antoivat neuvot.


No mitä noita kauempaa ihailemaan, niistä ehkä tehdään jossakin
vaiheessa lautoja.
Jatkoin matkaani. 
 

Riihen nurkalla oli tuttu pata, kuka lie pannut orvokit siihen :) ??


Ajattelin kääntyä vanhalle tuvalle, mitähän siellä näkyis.







Pihatien varrella oli valtaisa määrä narsisseja.







Siellä ne jaksoivat kasvaa, vaikka varsinaisesti pihaa ei hoideta.
No ei tietenkään ihan villinä ole, nurmikon käy isäntä leikkaamassa,
jotakin omppupuita on istuttanut peltoon.


Tupahan on ollut tyhjillään mumman&paapan kuoltua vuonna -89.

Molemmat melkein yhtäaikaan, viisi viikkoa oli väliä,
ei onnettomuus, vaan sairaus veivät kummatkin.
Vaikka ikäeroa heillä oli 11 v, mumma nuorempi kuin paappa.


Pihan ympäristö oli mumman eläessä oikein kukkameri.
Hän rakasti kukkia, ja niitä oli jokapuolella, purkeissa ja maassa.



No jatketaan matkaa muutamin askelin.






Isäntä on istuttanut jonkun puun narsissien viereen.
Takana häämöttää meidän kakkosmansikkamaa, joka kuitenkin
hävitetään tän kesän jälkeen.
Ei enään tuota  satoa, ja villiheinä on vallannut alueen.
Tuolla on meidän marjapuskat, vielä ovat tuottaneet satoa
omiin tarpeisiin, liiankin kanssa.






Puorin päässä ovat saniaiset jo näin pitkällä.
Mulla viihtyy vain jokirannassa.


Hei mitä keltaista mä näen ????







Täällä näitä on keltavuokkoja, joita olen jonkun teidän blogissa
ihaillut.
Voiskohan noita siirtää syksyllä omalle pihalle valkovuokkojen
viereen ??








Tääkin on multa hävinnyt, eikuin täältä uusi alku.


Kuten huomaatte en ole mikään mullantonkia.
Ton olisin huomannut jo ajat ijät sitten, jos olis ollut vähänkin
kiinnostusta!!!








Toi sininen möykky...............se on mun autoni Fiat.
Tosin se on ollut pari vuotta seisontavakuutuksessa= ei ajettu.

Nyt isäntä otti sen vähäksi aikaa ajoon, ettei kaikki paikat 
jumiudu, kun ei ajeta.
Se on tuolla korjauspukilla, kun kytkin ei kunnolla pelannut.
Nyt olen sillä käynyt kaupassa. Ihana ajaa tuollaista pientä autoa,
saa helposti parkkiin ahtaaseen väliinkin.






Tietenkin valkovuokkoja oli siellä sun täällä, osa jo metsässä.







Voi lintuparka oot sinä kans paikkaan yrittänyt tehdä pesän.
En tohtinut katsoa oliko siellä elämää ??






Tämäkin eli siellä suht hyvänkuntoisena, mulla aikaa sitten hävinnyt.







Saniaiset kasvoivat metsän reunassa, oksien keskellä.
Sieltä ne vain tunkivat itsensä lämmön ja valon johdosta katsomaan
maailmaa.


Jos isäntä ei olis noita ulkorakennuksia korjaillut, ja tupaakin aikoo
korjailla, olisivat ne jo aikaa sitten hajonneet.

Katot isäntä on kaikista korjannut, ettei vesi pääse sisään,
ja siten märännytä lattioita ym.

On se kumma kun noita kukkia tulee maanpäälle, vaikka ei niille ole
mitään tehty. 
Tietenkin on paljon hävinnyt kun ei ole hoidettu tai ovat jossakin 
piilossa. En minä kaikkia kukkia muista alkuunkaan mitä mummalla
oli. Voi olla jonkun levinneen pensaan alla, niitä en lähtenyt katsomaan.

En ole kollastaja=tonkia=etsijä= katteleva poliisi ollenkaan.
Meni ainakin 10 vuotta kun kävin esim. tuvassa. Jotenkin
vain tuntui pahalta mennä katsomaan toisen kotia.
Vaikka me sen omistimme, mutta en silti pitänyt sitä omana.

Hyvin vähän olen siellä nytkin käynyt. Viime vuonna yhdessä isännän
kanssa puljasimme vanhoja sohvia, hyllyjä ym. joita on kertynyt
tonne ns. keskusvarastoon liiankin kanssa.
Ne sai viedä ilmaiseksi kaatikselle.
 






Veimme sinne melkoisen kuorman, mutta se oli vasta alkua.
Paljon olis  poltettavaakin, sen pitäis tapahtua aikaisin keväällä,
ettei olis palon leviämis vaaraa.

Astiat olen vienyt kaikki kirpparille, pellavapyyhkeet sekä monta
metriä olevaa pellakangasta olen tuonut meille.
pellavalakanat ovat vielä vanhalla tuvalla.
Ne ovat liian lyhkäiset, laitoin niitä kaappiin, kun tuolla tahtoo
olla hiirijä.








Osa pyyhkeistä mulla on käytössä, osa aivan käyttämättömiä.
Mumma on itse nämä kutonut

Tuota alimmaista kangasta on monta metriä, en ole keksinyt sille
mitään käyttöä.
Tuosta samasta kankaasta on mumma aikoinaan tehnyt ainoalle
pojalleen pyyhkeitä. 
Ainut poika = minun mieheni on käyttänyt niitä jo yli 40 v.
Kyllä on hyvää ainetta, ei ole yhtään reikää tullut ja vankut ovat vieläkin ehjät. (vankku=ripustin)
Joka viikko on koneessa..............käyttöä ja pesua on useita näiden
vuosien ajan .

Vanhoja vaatteita ollaan poltettu, joita ei voi viedä kirppuun.

Kangastavaraa ei vanhalla puolella kannattais pitää, noitten hiirien 
takia, on papinoita ja kaikkein inhottavinta on niiden pissa.
Se ei edes lähde pesussa pois, jää keltainen läntti.

Joku joskus kirjoitti lehdessä, kuolinsiivouksesta.
Elikkä henkilö joka asuu ja on kunnossa, siivoaa ylimääräiset
tavarat pois, ettei perillisille jäis toi homma.

Mä kannatan tuota ajatusta, isäntä tuumaa; ei ne mua haittaa,
antaa poikien tuoda ylimääräiset tavararansa, kyllä vanhalle puolelle
mahtuu !!!

Joissakin tapauksessa mäkin oon samaa mieltä, mutta saatais edes 
edellisen sukupolven roinat alta pois, sinne jää vielä meidän roinat poikien tavaroiden kanssa.

Sitä maritusta tarvittais oikein kunnolla kädellä, nyt kun vielä jotenkin
jaksais sitä tehdä.

En toki tarkoita, että koko tupa tyhjäksi, on se kiva että verhot on 
ikkunoissa ja pöydillä jotakin tekokukkaa.
On paremmin asutun näköistä. Jouluksi paamme vintin ikkunalle
valon. Se näkyy kauas maantielle, koska tupa on pienen mäen
päällä, sellainen minimäki/kumpare.


No tulipa taas pitkä kirjoitus, eikö salapoliisi huomaa monenmoista
ja pitää kirjoittaa aina kaikki ylös.

Jääkööt tälläkertaa salapoliisihommat, meen laittamaan ruokaa.
Illalla saunaan,  ja onneksi ei tartte kattoa jääkiekkoa.
Siinä kävi miten kävi !!!







 


 

7 kommenttia:

  1. Kiva kierros kahden talon tanhuvilla. Paljon kaunista katsottavaa olet tarkoilla silmilläsi poiminut. Kilttiä sinulta jakaa löydöt meidän kanssa. Minä olen huomannut narsissin viihtyvän paremmin, ellei sitä yritä liikaa hoitaa.
    Jokainen sukupolvi taitaa kerätä omat aarteensa, joita sitten seuraava polvi karsii. Nuo pellavaiset kankaat ja pyyheliinat olisivat minullekin mieleen.
    Hyvää viikonloppua Tuija!

    VastaaPoista
  2. Olipa mielenkiintoista luettavaa. Meillä kaikilla on liikaa tavaraa ja minä olen sitä mieltä, että ylimääräisestä on hyvä luopua. Juuri möin Tori.fi:ssa jotain pientä. Tavaroissa on usein ihania muistoja, mutta voihan niitä muistoja pitää mielessäkin. Varmasti ihana kulkea tuollainen kierros ja muistella menneitä aikoja.

    VastaaPoista
  3. Olipas kivaa luettavaa, joskin tälläisen tonkijan sydän nytkähti! Teki mieleni huutaa pelasta ne kaikki kuvat, samoin kaikki muu! :D Tuosta kankaasta minä tekisin kapan. Vaikka olisi ollut aluksi pyyhe tms. Kappa siitä tulisi keittiöön!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kierroksesta:) se on kumma miten asumaton rakennus alkaa helposti mennä huonoon kuntoon, hyvä kun olette huolehtineet vanhastakin.Kaikkea ei voi säästää, mutta jotakin vanhaa kannattaa ehdottomasti myös säilyttää.

    VastaaPoista
  5. Pellavalakanoista olen tehnyt keittiön tuoleille "mekot", joita en malta käyttää kuin jouluna ☺
    Mukavaa pyhäpäivää Tuija ♫♥♫

    VastaaPoista
  6. Pellavakankaasta saisi vaikka peflettejä, jollei muuta keksi. On ne arvokkaita, kun itse kudottu. Kyllä sieltä vanhan talon pihaltakin vielä paljon kaikenlaista kukkijaa löytyy. Mukavaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista
  7. Ompele pellavakankaasta salusiinit tai kappaverhot. Olisi komiat!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi !