Lukijat

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

NÄKYY JO VÄHÄSEN VIHREÄÄ.








Olo on huomattavasti parantunut, paineet olivat aamulla 125/84.
Kyllä vain lääkkeillä on tehonsa.


Olen vähäsen kävellyt pihassa, ja katsellut näkyykö yhtään 
vihreää.









Onneksi tämä on menestynyt yli talven.




Samoin tämäkin, älkää vain ihmeessä kysykö ton nimeä....en tiedä.







Nämä ensimmäisenä nostavat päänsä etelän kuistin reunalla.






Esikot ovat muutamassa päivässä alkaneet kukkia.





Tämän otimme joskus Ilmajoen tien varresta, juuria ei sitten meinannut löytää millään, kierteli tosi kaukana.
No nyt se pienenä alkuna tuli lumen alta ilahduttamaan, 
ajattelen jospa se leviäis ikäänkuin maanpeittokasviksi.







Jeeeeee...ainakin yksi sormustinkukka tulossa !!!!





Sen vieressä hyvin levinnyt kukka, tylsää kun en tiedä
tonkaan nimeä. Varmasti kaunis kun kuitenkin siihen tulee kukka,
sen muistan viime kesästä !!







Kaksi krookusta ilmestynyt tarhaan, huomaatteko mä tiesin nimen !!!







Nämä leviävät mahtavasti, kun alkuun pääsivät n. 40 v. sitten :) :)







Nämä sinivuokot jopa ovat jo kukassa. Ovat levinneet hyvin, ennen
tässä oli koiralle häkki.
Meillä oli silloin isompi koira, joka välillä oli häkissä, kun sitä ei 
uskaltanut päästää aivan vapauteen yksinään.

Luultavasti hyvä alusta vuokolle, vaikka ei tuolla koiran kakkaa
ole yhtään. Tirsmu koira, ei se kotiinsa päästänyt, vaan metsään,
kun verejä aukaistiin.






Tilasin muutaman leiman, tein yhdestä tyttösarjasta kortin:


 






Korkkari pitää olla koristeena, hienoja naisia. 




Nämäkin tilasin jokin aika sitten:







Näistä en vielä ole tehnyt kortteja.








Tämä sarja tuli postista tänään, ei vielä valmiita kortteja.







Leima ja siitä kortti.











Tämäkin leima tuli jokin aika postilaatikkoon. 
Siitä väsäilin tulevalle sankarille kortin;







Tämä leima on vanha, mutta kokeilin mustetuputusta
suoraan leimaan. Ei oikein tullut tasaista, pitäis kokeilla
eri musteella, Memento olis hyvä.
Tein kuitenkin kortin;













Sukkia olen kutonut sen minkä jaksanut.







Tämä kirjan otin Pyhätunturin matkaa varten.
Luin kyllä toisen, mutta tätä en sitten enään jaksanutkaan.

Nyt vasta noiden sairaalareissujen jälkeen, olen aloittanut
tätä kirjaa lukemaan.


Tää on jännäri, ote kirjasta;
Eräs Lähi-Idän ja maailman vaarallisimmista ja etsityimmistä
terroristeista sai surmansa autopommiräjähdyksessä
Syyrian Damaskossa.
Salaisesta joukkotuhoaselaboratoriosta katoaa
erä äärimmäisen vaarillista VX- hermokaasua, joka
vapautuessaan ilmaan voisi surmata
joukottain ihmisiä.
Hanke paljastuu, mutta samalla alkaa kilpajuoksu............




Onneksi en aloittanut kirjan lukemista ennenkuin sain 
lääkityksen verenpaineeseen.

Ei tiedä mihinkä paineet olisivat noussetkaan,
 jos tuota olisin ehtinyt aloittaa !!!!





Ennen sairaalareissuani, ostin itselleni lyhkäisen
nahkatakin. 





 


























Siinä on mukavia yksityiskohtia,
 kuten helmassa ja olkapään kohdalla.





 


























Sekä myöskin hihansuussa. Onneksi paikallinen 
ompelija lyhensi hihaa,
ja tuossa oli sauma valmiina. Tuli hyvä !!



 
 



























Tällaisia monenmoista kuulumista ja iloista asiaa,
ton verenpaineen suhteen.
Edelleenkin huippaa, alaspäin ei oikein tohdi olla.
Jotenka ei toi maan kuopsuttaminen ole
oikein mun hommia.

Tehdään pikkuhiljaa ja varovasti.
Teen sen minkä pystyn, parempi niin,
kuin maata sairaalassa.