Lukijat

maanantai 24. lokakuuta 2016

HILJAISUUTTA.







On se kumma kun joskus hiljaisuus on ihanaa, joskus
vähän vähemmän ihanaa.

Nyt tuntuu että hiljaisuus tekee jotenkin ihan plääh-olon.
Ei oikein innosta tekemään vaikkapa käsitöitä, ei lukemaan,
eikä edes kahvitauko tunnu hyvältä.

Sen takia en olekaan keittänyt päiväkahvia itselleni.
Se vois kyllä piristää, hm ,hm pitääpä miettiä jospa kumminkin
keittäis. 
Ei ole edes mitään herkkuja sen kanssa, korppu olis ainut kyyti-
poika. 
Mieluummin syön sitä teen kanssa, jotenkin siihen on tottunut
että on tee+korppu tauko illalla.

Eilen piti ja oli pakko juoda lämmintä teetä, kun vilutti
niin kovasti. Eipä tarvis tulla flunssaa !!!

Katselin tuossa kaappeja, pitäiskö putsailla niitä.
Lähinnä tuota kuivatarvikekaappia tarkoitan, ei siis mitään 
joulusiivouksia.

Löytyipä mullakin pari peltitönikkää, jotka ovat edelleen
käytössä. Ovat olleet yli 41 v. ostin ne ensimmäiseen kotiimme.




























Säilytän tässä palasokeria, jota nykyään
menee tosi vähän. Monet vieraat ovat hylänneet
sen käytön, kuten mekin. 


Minulla on pienin versio myös, jossa on soodaa.

























Sitäkin menee vähän, kun leipomisen olen 
jättänyt vähiin.

Minusta näitä purkkeja oli kolme kappaletta,
jos oikein muistan. 

Tämänkin purtelon ostin muistaakseni
teepusseille. Nyt siinä on isännän
kurpitsasiemenet, joita se panee puuroon.




































On näitä peltipurteloita on ollut paljon enemmän.
Kaksi isompaa rasiaa, joihin tein aina pikkuleipiä,
ja laitoin pakkaseen.
Ne olen jo aikoja sitten vienyt 
lähetyskirppikseen.

En kyllä tiedä mitä niillä tekisin, jos olis vielä 
minun varastossani. Enpä juuri mitään !!!!!

Tämän ison lusikan, jota käytän mm. kun tarjoan rahkaa.


























Tämä rasia jo itsestään on kaunis.






























Lusikka on äitini 50 v. lahja, joten aikaa on kulut 55 v.

Nämä ovat myöskin äitini vanhat.









































Laatikosta huomaa, että näitä on käytetty
huomattavasti useammin kuin tuota
ns. puurolusikkaa.

Olihan kahvivieraita useammin kuin ruoka-
vieraita. 

Vanhat laatikot ovat jotenkin niin arvokkaan näköisiä
jo tuolta sisältäkin.

Tietenkin oman arvonsa tuo noiden ikä ja se ennenkaikkea
keltä nämä ovat lähtöisin.






















En ikinä mittaa arvoa rahassa, tuskinpa noista
 kovin montaa euroa sais, mutta niiden arvo 
on ennenkaikkea äidissäni jolta nämä ovat minulle tulleet. 

Kaikki ne lämpöiset muistot lapsuuden ajoilta.
Tottakai on ollut myös ärsyttäviä aikoja,
varsinkin murkkuiässä.

Minun mielestäni äitini oli niin vanha, verrattuna
koulukavereiden äiteihin.
Olihan hän sitäkin, koska olen syntynyt hänen 43 v.
syntymäpäivänä.

Monien kavereiden äidit olivat 20 vuotta nuorempia
mitä äitini oli.
Minä olin perheemme nuorin, ja useat kaverit olivat
taasen perheensä ensimmäisiä.
Joskus kyllä harmitti, miksei mulla ole pikkusiskoa,
pikkuveljestä en niin olis piitannut.

Itse kun tulin siihen ikään, että kotoa olis halunnut 
mennä käymään jossakin.
Ikä oli kuitenkin sen verran vähän, etten missään tapauksessa
päässyt elokuviin, tansseista puhumattakaan.

Onneksi oli veljeni perheet, sinne piipahdin tuon tuosta.
Välillä siskoni asui myös meitä melko lähellä.






















Pyörällä menin niin kauan kuin keliä riitti ja kävellen,
kun talvi koitti.
Eipä 6-8 km matkat olleet mitään, ei edes kävellen.

Kyllä hiljaisuutta oli minulla nuorena, kun sisarukset 
muuttivat pois, jäin minä vanhempien kanssa
kolmestaan.
Kait siihen hiljaisuuteen tottuu, mutta kiva piristeen toi
vieraat, sekä oma väki.

Kuten äsken isäntä tuli tupaan ja keitti sen päiväkahvin
myös minulle. Tarjoilut eivät moninaiset olleet :) :)

Kohta menen laittamaan ruokaa, hiljaisuus rikkoontuu paisti-
pannun, kattilan, sekä tirisevän lihan ääneen.

Nämä ovat niitä arkiääniä, jotka piristävät.
Taasen innostuu ottamaan käsityön esiin, yhtä kirjaa olen
puolet lukenut. Sitäkin vois jatkaa.

Näistä kaikista tulee ääniä, hiljaisuus loppuu.

Kyllä nuo erilaiset äänet ovat vaan niin mukavia.

Kun lapsenlapset ovat käyneet meillä, niin taas nautin
hiljaisuudesta.





Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille hiljaisuuden tai
äänekkyyden kera !!

20 kommenttia:

  1. On kauniita lusikoita! Minäkin olen nuorin lapsi meidän perheessä.
    Mukavaa alkanutta viikkoa!:)

    VastaaPoista
  2. Mä oon ihan hulluna nuihin punaisiin valkopilkullisiin purnukoihin ja astioihin.. no, voi olla myös valkosia punaisilla pilkuilla tai sydämillä..Ihanuuksia ovat!

    VastaaPoista
  3. Minä kerään kaikenlaisia purkkeja, kesällä niitä kannoin tänne Saksan kotiin, äitini jäämistöä. On ihanaa että on muistoja, tavaroita tai lusikoita mitä hypistellä ja muistella mennyttä. Hiljaisuus on välillä hyväksi mutta ei aina. Kahvit jo join ja nyt hiukan töitäkin..koneella :) Mukavaa viikkoa sinulle myös!

    VastaaPoista
  4. Minulla on myös äidin entisiä ruusulusikoita, eivät ole käytössä, vain muistona...

    VastaaPoista
  5. Hih, mullakin on noita punaisia pilkullisia purkkeja. Tosin niisä säilyttelen nykyään vain nauloja ja ruuveja. Mukavaa alkanutta viikkoa tv Liisa

    VastaaPoista
  6. Ihana kun kerrot tarinoita lapsuudestasi <3
    Itse teen töitä lasten kanssa ja siellä jos missä on ääntä. Kotiin tullessa on ihanaa kun omat lapset ovat jo niin isoja, että saa istua ihanassa hiljaisuudessa pitkään. Tai no niin pitkään, ennen kuin teinipojalle tulee nälkä :)
    Ihanaa viikkoa sinulle Tuija!

    VastaaPoista
  7. Hienoja nuo vanhat lusikat!
    Niissä on tunnearvoa, kun ovat äidin vanhoja.
    Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  8. Lapsuuskodissani oli tuon ison lusikan kuvioisia kahvilusikoita. Ihania tarinoita kerroit. Mukavaa loppuiltaa.

    VastaaPoista
  9. Minullakin on noita lusikoita laatikossa niissä on paljon tunnearvoa myös vanhoja kahvi, sokeri ja jauhopurkkeja niitähän oli yhteen aikaa muodissa onhan niitä aikoja kiva muistella

    VastaaPoista
  10. Ihania muistoja ja kauniita purkkeja sekä rasioita, kyllä noita kelpaa käyttää.

    VastaaPoista
  11. Minulla on melko samanlaisia muistoja lapsuudesta, hopealusikat mustuvat meillä laatikon perällä, Anopin peruja :) Olimme juuri muutaman päivän nauttimassa hiljaisuudesta mökillä, siellä ei näy valonpilkahdustakaan pimeällä ja hiljaista on niin että korviin sattuu :) Tekee välillä hyvää mielelle.

    VastaaPoista
  12. Ihania rasioita kauniine sisältöineen.. lusikat ovat niin nostalgisen kauniita:)

    VastaaPoista
  13. Aiemmissa kommenteissa on sanottu kaikki, joten sanon vain KIITOS ja hyvää viikon jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  14. Kauniita retropurnukoita. Ja plääh flunssalle. Nimim. Aivastus

    VastaaPoista
  15. Kauniita vanhoja peltipurkkeja! Myönnän itsekin olevani hieman heikkona peltipurkkeihin ja ostelenkin mielelläni teetä teltipurkissa :D

    VastaaPoista
  16. Peltipurkit ja hopealusikkalaatikot tuovat mieleen lapsuuden muistoja ☺
    Mukavaa viikon jatkoa Sinulle Tuija ♫

    VastaaPoista
  17. hiljaisuus osaa olla kuolettavan tylsää, mutta myös antoisaa rauhoittumista. Kaipaan hiljaisuutta. Hienoja purnukoita sinulla

    VastaaPoista
  18. Hiljaisuus on välillä niin ihanaa! Vanhoissa esineissä on usein tunnelmaa ja tietysti myös tunnearvoa.

    VastaaPoista
  19. Olipa ihana postaus!

    Hiljaisuudesta minäkin tykkään. Ehkä sitä melskettä oli riittämiin silloin, kun lapset oli pieniä, nyt sitten nautin yksin olemisesta ja rauhasta ja hiljaisuudesta.

    Mä tein äskettäin niin, että vippasin hopealusikoiden ja haarukoiden ja veitsien hienot laatikot menemään ja otin ne aterimet paremmin esille kaappien perältä. Jos vaikka tulis käytettyä herkemmin sillä lailla... ihan turhaan niitä vaan kaapissa hautoo. Harvoin me nytkin niitä käytetään, mutta eivätpähän ole ihan niin ison mutkan takana sitten kun tarvii.

    Peltipurkkeja laitoin just pois muutaman. Ne oli tosi nättejä, mutta kun ne oli ihan tyystin tarpeettomia, niin mitäpä niitä säästelemään.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi !