HILJAINEN ON KYLÄTIE .

Kun katselen kaupunkeja, varsinkin valtaisia miljoonien ihmisten koteja.

Huh huh, mitenkä sitä pystyis asumaan tollaisessa tornitalossa.

Mitähän näkymiä olis tuolta ylimmästä kerroksesta ??

Näkyisikö metsää, jokia, järviä, jopa merta.............tuskimpa vain.
Autojonot liikkuisivat monien kaistojen muodostelmassa......kulkeutuisiko moottorin savut ja bensat krääsät tuonne ylös ????

Näkyisikö näistä taloista paremmin, kun ovat korkeita.
Eikö korkealta näy vaikka mitä !!! 

Kulkevatko tiellä tuhansia autoja, kuinka monta kaistaa on tiessä ?
Pääseekö jalankulkija turvallisesti ylittämään tien ?

Minkälaiset jonot ovat kauppojen kassoilla, kun työn lopetettua ihmiset rynnistävät ruokaostoksille.

Kuinka kauan menee aikaa, kun olisin  kotona työpäivän jälkeen ?

Tunnenko naapurini , sanonko hänelle mitään, kun joskus hän osuu samaan aikaan hissille ?

Puhuisiko hän minulle, vai katsoisiko vaivaantuneena varpaihinsa ?

 

Tätä mietin, kun äsken mua lapsetti niin, että menin lasten altaaseen vilvoittelemaan väsyneitä jalkojani.

Kukahan näki...........katsoiko naapuri ajatellen minun tulleen höpöröksi ??!!!

Ajoiko autot vain ohi katsomati meidän pihaan !??

Siellä ei silloin sattunut menemään kuin yksi auto, joka kaikenlisäksi otti meidän Rufuksen kyytiinsä.

Ilmainen taxi vei koiran kakkos kotiin.

Meidän tiellä mennään näin........tosin auton tullessa pitää mennä sivuun, mutta autokin hiljentää.

Meidän tiessä ei ole kuin yksi kaista.

Eikä pahemmin bensakrääsät häiritse meidän nenäämme.
Suu/nenäsuojia ei tarvitse saastuneen ilmanalan takia...onneksi !

Tää on vapautta meille vanhuksille kuin lastenlapsille, ja ennenkaikkea meidän koirallemme.

Isäntä rakastaa tätä vapautta.....haluaa istuttaa puun minne pihalle sopii...........tai kaataa liian isot puut pois !!!

Eikä tarvitse rakentaa aitaa, ettei lastenlasten jalkapallopelissä pallo vain menisi naapurin pihalle.

Rufus  nauttii, kun saa istua ja katsella tietä  molempiin suuntiin ja vahtia tuleeko kummastakaan autoja, polkupyöriä, kävelijöitä, jotka rapsuttavat tai silittävät sitä.

Meidän postipoika nousee joskus jopa autosta pois, ja antaa muutaman rapsutuksen Rufukselle.

Siitä hyötyy kummatkin, postipoika saa ojentaa jalkojaan ja selkää, ja meidän koira saa huomiota.


Emme silti asu missään korvessa, mutta emme asuisi  keskustassa, puhumattakaan kaupunkikeskustassa.

En asuisi näissäkään taloissa, vaikka kuva on otettu synnyin kaupungissani.


 

Enkä rakasta näitä suuria kauppakeskuksia.

Kuinka onnellinen olen, että nämä lapsukaiset saavat käyskennellä vapaassa luonnossa haistellen pensselikukkien tuoksuja.

 










 Saadan omasta maasta puhtaat mansikat.

Saa omat mustikat lähimetsistä.

Saamme kuunnella kosken solinaa, kuinka kiva on lasten hyppiä kivillä ja välillä liottaa varpaitansa vedessä.

Joskus metsän pikkueläimet käyvät tervehtimässä pihassamme meitä. Talvella linnut koputtelevat ikkunalaudalla, jos jyvät ovat loppuneet lintulaudalta.


Näin me nautimme ja ihastelemme luontoa, niin kauan kuin pystymme asustelemaan tässä kodissamme.

Onneksi emme huomisesta tiedä mitään mitä se tuo tullessaan ??

Nautitaan tästä hetkestä, ollaan tyytyväisiä missä asummekaan.
Jokainen päivä on lahja meille kaikille, on naurun aika, mutta on myös kyynelten aika.
Se kuuluu meidän jokaisen elämään, sen takia se on niin rikasta.

 

MITÄHÄN MINÄ MIETIN ???

Mitähän mietin, olen aivan hiljaa ja mietin elämän kulkua.
Meneekö se eteenpäin vai sivullepäin ?????

Kuljen sitä reittiä pitkin mikä mulle on määrätty etukäteen.

Sairaus se kuljettaa minne tykkää, eikä se kysy multa aina mitä minä haluan ???

Haluanko olla kipee tänään vai huomenna ?
Vai haluanko olla vähän kipee vai vähän enemmän kipee.

Vuosien varrella on oppinut, ettei näitä itse oikein osaa päättää, enkä edes valita päiviä milloin olen kipeenä.

Olen kantanut sairauksiani, voisiko sanoa lapsesta asti.
Ikää kun tulee lisää, eihän nuo sairaudet lopu vaan päinvastoin lisääntyvät !!!

Olenko kenties itse syypää tähän olotilaan.

Sitä en myönnä, en ole itse näitä aiheuttanut.

Olen jaksanut kantaa kaikki sairaudet Jumalani avulla, yksin tähän ei minulla olisi ollut voimaa.
Olen saanut voimaa joka päivälle uudestaan ja uudestaan.

Siitä olen onnellinen, omistan iloisen mielen, olen elämänhaluinen, vaikka joskus tuntuu ettei jaksa tehdä mitään.

Saan omistaa ihanan miehen, lapset,miniät, lastenlapset ja ystäviä.

Tänäänkin yllätyksenä sain läheiseni meille yhtäaikaa kylään.
Länsi-Suomesta sekä Etelä-Suomesta, oman siskoni ja veljeni sekä heidän puolisonsa.

Mitenkä oli mukava olla kaikki koolla, viettää kaunista kesäpäivää pihalla kauniin luonnon keskellä.

Kävimme kaikki yhdessä syömässä meidän paikkakunnan omalla palvelutalolla Koivukaaressa.

Josta ostin myös herkkuja:

Nämä olivat viedä kielen mennessään, nam, nam !!!

Pihalla joimme päiväkahvit, kerrassaan ihana ilma. Ainoana kiusana olivat paarmat.

Liinana oli kaunis Pentikin lupiinit, sain etukäteen synttärilahjan :)

Vastaleivotut nisut !!!!!

Rufus oli siellä missä me muutkin :) :)

Tämä ukkeli ilmoittaa kuka asustaa tätä taloa.

Olen kuin kukkanen, tänään paremmassa kunnossa, ehkä huomenna jo huonommassa tai vasta kolmen päivän päästä.
En osaa sitä sanoa teille, mitä huominen päivä tuo tullessaan.

Onneksi sitä ei meistä kukaan tiedä, mitä me sillä tiedolla tekisimmekään ???

Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa.....kuin  lintu emon siiven alla !

Siipi enkelin sipaisee, oliko se kenties suojelusenkelini ??

Kuitenkin kaiken keskellä olen onnellinen ihminen, minulla on kaikki mitä tarvitsen.
Olen myös iloinen, että Suomessa on kuitenkin vieläkin hyvät hoitomahdollisuudet, pätevät lääkärit, ystävällisiä hoitajia, lääkkeitä, mahdollisuus saada apua sairauksiin.

Minua ei tarvitse mennä satojen kilometrien päähän, löytääkseeni lääkäriapua.

Tästäkin usein valitetaan, mutta vähäsen tiedän,  mitä on esim. asua Afrikassa. 
Odotat linjuria tunnin, tulee kahden tunnin kuluttua, ei tulekaan, tulee kolmen tunnin kuluttua, mahdut ehkä kyytiin,,,,,,mahdut jos uskallat roikkua ovensuussa, tai nousta katolle !!!

Vettä tulee,,,,,yhtäkkiä loppuu.......et tiedä tuleeko se ennen iltaa vai vasta huomenna, vai sitten kun alkaa sataa....koska sade tulee ???

Sähköt vilkkuu, kirkastuu, vilkuttaa, pätkii, kirkastuu ja lopulta sammuu tyystin.
Tiedät että takaisin valot tulevat, mutta et tiedä koska ne tulevat, ei kuin pihalle keittämään, kivien päälle tuli ja siinä valmistat ruokasi.

Onko ruokaa aina riittävästi, saatko tänään kourallisen riisiä ja leivänpalan, vai vain leipäpalan........joskus voit saada lihaa, kananmunan, se on kuin olisi joulu !!!

Pyykkiä saat pestä käsin, se kuivuu jos aurinko paistaa........
jos on sadekausi pyykin kuivuminen onkin jo toinen asia.

Ainut hyvä puoli on,,,,,, on vettä !!! 

Noitatohtori yrittää parantaa..........tekee vain vahinkoa,kipu lisääntyy,,,,,,,,,,,menet uudelleen ,,,,,,,,,,viiltävä kipu yltyy,,,,,,,,,,,
paranetko................pahempi olo jatkuu fyysisesti sekä henkisesti.

Tätäkö me haluamme kuten Afrikassa tai monessa muussakin maassa.

Kyllä meillä on Suomessa monet asiat hyvin.
Minä ainakin olen kiitollinen, että synnyin Suomeen rakastavan äidin ja isän huolenpidossa.

Ollaan kaikki onnellisia kun kotimaa on Suomi.
Otetaan myös huomioon toisetkin, ne meidän lähimmäisemme.

Ole ystävällinen, hymyillä voi kaikille jotka tulevat kadulla sinua vastaan, vaikka et tuntisikaan heitä, vaikka ihonväri olisi mikä tahansa.

Nosta katseesi ylös taivaalle, näet poutapilven, näet ukkospilven. Saat kokea ukkosmyrskyt, tyvenen, hiljaisuuden, auringonpaisteen.

Saat tuntea hyttyspistot kesällä........talvella pakkasen nipistävän poskipäitäsi.

Suomen maa,  kuinka kaunis sinä olet, jokineen, järvineen, puhtaan luonnon keskellä !!!
Suomi.........täällä on neljä vuoden aikaa. Saamme katsoa mitenkä luonto muuttaa väriään !!!

Kuinka Taivaan Isä on antanut siveltimestään kaikki värit.

Katso kirkkaasta lähteestä kuvaasi, sinä näet sen. Voit juoda vaikka sen vettä, eikä tarvitse kantaa puhdasta vettä litrottain kaupasta.

Sanon sinulle hyvää yötä, nuku hyvin, herää huomenna kiitollisin mielin ylös sängystäsi.
Olkoompa sade-tai poutapäivä tulossa, hymyile, naura, nauti pienemmistäkin asioista.

UUSI AAMU, AJATELMIA, MIETTEITÄ, TUNTEMUKSIA !!

 

 

VIIMEINEN PÄIVÄ VUONNA 2013 JA PIAN VAIHTUU VUODEKSI 2014.

Mitenkä sitä taas muistaa kirjoittaa oikean vuosiluvun. Koko vuosi on kirjoitettu 2013 ja 6,5 tunnin kuluttua vuosi on 2014  !!!!!!

Mitä vuosi 2013 toi tulleessaan, entäpä vuosi 2014 ???
Onneksi ei meidän tarvitse tietääkään sitä, se on parasta meille itsekullekin.

En ala luetella vuoden tapahtumia, en niitä kuitenkaan kaikkia muistaisikaan.

Kesä oli minusta ihan mukava, ei ainakaan jatkuvasti satanut. Mutta toista on tämän talven kanssa. Nytkin on pimeetä ja joulu samoin.
Onneksi pihalla on ylimääräisiä valoja ja kynttilöitä.
Meillä ei katuvaloja näy, sen verran olemme keskustan tuntumasta kauempana.

Tuonne pimeyteen isäntä kuitenkin lähti Rufuksen kanssa lenkille, molemmilla huomioliivit päällä.

Tuohon pimeyteen on vain kummasti tottunut näitten vuosikymmenten aikana, minä kaupunkilaistyttönä . Siellä valot paloivat läpi yön, lapsuuskodin ikkunan takana kadulla oli katuvalo, hyvä ettei sillä nähnyt lukea sisällä :)

Lastenlapsemme ovat kasvaneet, vanhin aloitti eskarin, seuraava meni päiväkotiin, kaksi nuorinta oppivat molemmat kävelemään !!!

Sanojakin on vahemmalla pojalla tullut useita, toinen niistä hakee muististaan, jotkut sanat onnistuvatkin.

Itse olen ollut melko hyvässä kunnossa, jos ei tuota selkääni oteta huomioon.
Tosin nyt tällä hetkellä on flunssanpoikanen iskemässä minuun.
Olen yrittänyt tropata itteäni, ettei se poikanen kaada mua tuonne sänkyyn.

On se vaan hyvä kun ikääkin on tullut lisää, tätä päivää kun ajattelen :) :)
Eipä tarvitse lähteä noita raketteja kattomaan tuonne keskustaan kaupunkiin.
Kunnella voi istuessaankin ja kudin mukavasti kädessä. Puikoistakaan ei lähde kilkutesääntä, kun ovat puu/bambupuikot.

Kiitollinen ole menneestä vuodesta, saan iloita koko perheestäni yhdessä mieheni kanssa.

On lämmin koti, valot, ruokaa, vaatteet, ym. mitä normaalissa elämässä tarvitaan, mitenkä tässä ei kiitosmieli olisi ???

Äsken katselin jo korttiaskarteluvärkkejä. Tuumailin että mulla olis taasen tulossa myyntiin leimakuvia, on ylimääräisiä !!! Jotenka myyn ne halvalla, laitan kuvia  ensi vuonna teille, jos teitä kiinnostais !!!
Saisin kuvakansioitani vähän pienemmäksi. Eihän samasta kuvasta montaa korttia tee, kaksi kuvaa piisaa. Jos tuosta läjästä tekisin kaikista kortin, niin ei toi selkä tykkäis siitä yhtään, elikkäs pitänee myös välillä istua hyvällä tuolilla kudin kädessä.

TOIVOTAN TEILLE KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE :
HYVÄÄ JA SIUNAUSRIKASTA VUOTTA 2014.

Kiitos kun olette jaksaneet vierailla täällä ja kommettejakin laittaneet. Niitä on mukava lueskella ja samalla huomata että näinkin voi ystävystyä.

Näiden kuvien myötä toivon että vuonna 2014 tapamme jälleen täällä blogissani.

Rakkaat tyttöni !

Rakkaat poikani, välipalalla :)

Sekä kotini, piparkakkutalon muodossa  :) :)